Ruokaa? Ei?

Mmmm. Nälkä olisi, varsinkin Selmalla. Keittiössä nököttää hienon näköinen uusi kaasuhella. Ei kun kokeilemaan!

Kotimatkasta toipuminen kesti vähintään 2 vrk. Koska tänä aikana piti myös ainakin muistaa syöttää lapsia, tuli eteen tilanne, jossa piti lämmittää syötävää. Eihän kunnon äiti voi lapsille pelkkiä voileipiä syöttää! Eikä Selma sitä paitsi edes syö kuin, niin, niitä ruokamössöjä ja (ehkä) vähän puuroa. Suomalaisilta tutuilta ostamamme mikro odottaa vielä ystävien autotallissa ystävien paluuta tänne, joten hella on ainoa lämmönlähteemme.

Ensimmäinen kontaktini hellan kanssa oli ihastunut: onpa siisti levykin tuossa päällä, ei näy nuo likaisen näköiset kaasupolttimet. Tämähän on kuin induktioliesi. Laitoin uskaliaasti seinästä kaasuhanan auki ja kokeilin sytyttää sopivaksi katsomaani hellan osaa. Pikku kattila puolillaan vettä odottamassa vauvan ruuan lämmittämistä nökötti toiveikkaana siinä lasilevyn päällä. Mutta mitä: liekki syttyi, paloi hetken, sammui. Sitten taas syttyi, paloi hetken, mutta sammui. Kaasun katku hiipi keittiöön, ja mieleeni tulivat kaasuhelloillaan henkensä riistäneet saksalaisnaiset toisen maailmansodan jälkeen...

Itku kurkussa selitin Ismolle, että hellassa on pakko olla jotain vikaa. Tai oikeammin: minussahan sitä vikaa oli, tyhmä olin, kun edes kuvittelin voivani muuttaa mihinkään turvallisesta Suomestamme. Enhän osannut edes hellaa käyttää enkä lapsilleni ruokaa lämmittää. Rakas mieheni katseli hellaa aikansa ja väänsi hänkin sytytysnappulaa samalla tuloksella: liekki syttyy, palaa hetken, sammuu.

Lopulta luovutimme ja lähdimme syömään Vinandroon, joka on alakerran kerrassaan sympaattinen ravintolamme. Tarjoilija lämmitti vauvan ruuan tuossa tuokiossa. Äidin sydän roikkui jossain jalkovälin tuntumassa, mutta jotenkin viinilasillisen turvin sain uskoteltua itselleni, että kaikki kääntyy vielä hyvin. Onneksi Cosimo, vuokraisäntämme, oli tulossa käymään jo huomenna. Hän voi varmasti katsoa, mikä hellassa on vikana.

Perjantai-aamuna istuimme jälleen keittiössä, Helmi söi voileipää ja Selma söi huoneenlämpöistä italialaista vauvanmössöä hyvällä halulla. Ismo seisoi hellan ääressä ja aprikoi. Sitten hän yhtäkkiä purskahti nauruun: ei voi olla totta, onneksi emme olleet soittaneet Cosimolle. Tulen sytyttämisen perusfysiikan pohdiskelu oli johtanut hänet siihen tulokseen, että LASILEVY OLI NOSTETTAVA POIS POLTTIMOIDEN PÄÄLTÄ ENNEN SYTYTTÄMISTÄ. Muuten lasi tietysti tukahduttaa liekin.

***
Tämän jälkeen olen keittänyt perheelle tortellineja, ravioleja ja tagliatelleja ja tehnyt jopa bolonese-kastiketta. Vauvanruoka lämpiää kaasuhellalla hujauksessa. Uuni on sähkötoiminen kiertoilma-vastus-yhdistelmäuuni, tosi huippupömpeli. Keittiö-itsetuntoni ei ihan vielä ole toipunut tästä kohtaamisesta kaasulieden kanssa.