Huomasin, että vaimo on joutessaan, siis allekirjoittaneen kaitsiessa koti-ikävää potevia palleroitamme, kirjoittanut blogia, mikä vaikutti oikein mukavalta tavalta kertoa kuulumisiamme ja ajatuksiamme tältä Italian reissulta, ja siis päätin itsekin ryhtyä joitakin mietteitä kirjoittelemaan.
Asuinpaikan suhteen meillä oli tuuria. Suhteellisen randomilla ja ystävämme Sandran avustuksella päätimme Firenzen sijaan muuttaa lähikylään Fiesoleen, joka on osoittautunut jonkinlaiseksi Toscanan Kauniakseksi. Kylä on vuorilla, todella kaunis ja siisti ja kaikkea muuta kuin Suomessa imemäni Italia-kliseet.
Pikkuputiikkien, tupakkakauppojen, kahviloiden ja ravintoloiden kirjo ällistyttää. Jyväskylässä ja Suomessa yleisemminkin kun oli tottunut lähinnä S-ryhmän diktatuuriin tai sitten vaihtoehtoisesti kuulemaan "oliko plussakorttia". Italiaa pidetään Suomessa usein varsinaisena korruption pesänä, vaan korruptiota lienee monenlaista.
Enpä oikeastaan ennen kuin täällä tullut ajatelleeksi, miten on mahdollista, että ruoan hinta Suomessa on jatkuvasti korkeampi kuin muualla Euroopassa, ja miksi palkkojen ostovoima on heikompaa... ja miksi meillä kaupat jakautuvat kahteen valtavaan kilpailevaan leiriin, jotka auraavat pienemmät tieltään...
Lueskelin sanakirjan kanssa paikallista l'Unità -lehteä, jonka perjantain numeron etusivulla oli sitaatti, jonka käännän vapaasti: "Mitä vastarinta on tänään? Tasavallan ja demokratian puolustamista. Ja jos joku poliitikko käyttä politiikkaa hyväkseen ajaakseen omia likaisia etujaan, täytyy sellainen tuoda näkyviin pelotta." Sitaatti oli luonnollisesti tarkoitettu Berlusconia vastaan. Vallanpitäjien korruptio luo helposti pelon tunteen, voimmeko vastustaa moista korruptiota, uskallammeko.
Minusta näyttää, että monet italialaiset uskaltavat - sen sijaan Suomen vaalirahasotku ja samojen kunnallispoliitikkojen istuminen osuuskauppojen ja valtuustojen hallituksissa on painettu pitkälti villasella. Näinhän on aina tehty meillä kekkoslovakiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti