Pääsin kirjassa vasta osaan, jossa kuvattiin asumuksia, taloja ja palatseja kerjäläisten koloista valtaperheiden kotilinnoihin. Näiden viimeksi mainittujen palatsien pohjoismaalaisittain kiinnostavin osa ovat jopa yli 30 metrin korkeuteen aikanaan nousseet tornit, joilla oli epävakaina aikoina monenlaista käytännöllistäkin käyttöä, mutta jotka olivat myös eräänlainen oman aikansa statussymboli. Kirjan mukaan San Gimignanon kaupungissa on monia edelleen hyvin säilyneitä ja kauniita torneja, kun taas Firenzestä suurin osa on aikojen saatossa purettu. Tuota San Gimignanoa olemme kuulleet monen muunkin suosittelevan yhtenä kiinnostavimmista kaupungeista Toscanassa.
Onnellista on päästä vihdoin siihen, mikä oli ehdottomasti yksi keskeisimpiä tavoitteitani täälläolon suhteen: lukemaan kiinnostavia kirjoja italiaksi! Television puutteessa nämä painotuotteet ovat kyllä netin ohella erittäin tervetullutta hengenravintoa ja viihdykettä. Kirjoja saa kirjastoista, joista lähin on oma pieni ja soma Biblioteca comunale di Fiesolemme, josta tänään haimme Sallin ja tyttöjen kanssa lukemista kotikirjaston suomenkielisen materiaalin oheen.
Helmille ja Selmalle italiankieliset lastenkirjat maistuvat vaihtelevasti. Yleensä Helmi pyytää kertomaan tarinat mieluummin omin sanoin suomeksi. Mielenkiintoista on nähdä, missä vaiheessa tulevaa lukuvuotta tapahtuu muutos tässä(kin) hänen italian kielen taitoonsa liittyvässä asiassa. Selma kuuntelee italiankielistä lukemista aivan yhtä (epä)keskittyneesti kuin suomenkielistäkin.
Laitan tähän vielä kuvan yöpalasta, joka imettävän äidin piti ottaa kuluttavan aivotyön jälkeen: pari siivua filone toscanoa eli täkäläistä suurikokoista *suolatonta* vehnäleipää President-voin kanssa. Se on Fiesolen Coopin voilaaduista ainoa, jossa on suolaa. :-P
