Ismon kuulumisia

Hei ystävät!

Kirjoitan minäkin vuorostani jotain. Kielikurssit alkavat onneksi jo olla loppusuoralla, ja perjantaina koittaa ihana vapaus, kun italian kurssi päättyy. Opettajamme Alba, aito italialainen, on kyllä ollut varsinainen ilopilleri. Alkuun italialaista pedagogiikkaa, lauseita kuten "I kill you", "I hate English" plus tietenkin opiskelijoiden pään kirjaimellista silittelyä ja halailua, olikin hieman vaikea ottaa vastaan. Nyt tuohon kaikkeen on tottunut, niin kuin täkäläisiin maisemiinkin: työmatkan sypressit tai Firenzen näköalat eivät jaksa säväyttää, vaikka kauniita ovatkin.

Joutoaikoinani olen työskennellyt ensimmäisen artikkelin kanssa. Peperini, työnimeltä Protestantism in 16th century French cartography, tulee ulos suomalaisessa julkaisussa - ehkä. Oli joka tapauksessa hyvä, että oli ohjaajalle antaa jotakin ekalla tapaamisella. Ei tarvitse aloittaa tyhjästä. Ja tietenkin englannin kielellä kirjoittamiseen oli hyvä ehtiä totutella ennalta. Meinaan, että kun aloitin plarin vääntämisen jo Suomessa, tuntui jotenkin varmemmalta, kun täällä kaikki kommunikaatio on englanniksi, saksaksi, italiaksi tai ranskaksi! Noiden maiden kansalaiset saavat tietenkin kirjoittaa äidinkielellään! Epistä, eikö?

Helmi menee huomenna lopulta kunnan kouluun, minne toivoimmekin. Se on hyvä. Lapsella meinaa väkisin loppua tekeminen vaikka isi ja äiti yrittää miten keksiä. Niin, ja oppiihan se siellä sitten italiaakin. Kouluvirastossa eivät osaa englantia, joten olemme hoitaneet asiat minä ranskalla ja Henna englannilla ja italialla... joten miten olemme saaneet itsemme ymmärretyiksi. No, vuoden päästä meillä onkin sitten Hebe tulkkina!

Kakkos-ohjaajani, second reader, kuten täällä sanotaan, on mainio hollantilainen tyyppi nimeltä Martin van Gelderen. Eka tapaaminen miehen kanssa oli kuitenkin ahdistava. Kaveri latasi parikymmentä kirjaa ja saman verran nimiä, joita oletti allekirjoittaneen lukeneen - eli eikun kirjastoon. Enhän mie oo voenna noeta tiettee ku uon mualta ja Euroopan markinaalista!

Mainittakoon vielä, että onneton räpellykseni takaisin kasvissyönnin pariin on mennyt täällä täysin metsään. Jos lihakaupasta ja kaupasta ja varmaan kioskistakin saa maailman parhaita prosciuttoja, salameja, kaiken maailman makkaroita yms. ja vielä törkeän halvalla, on kyllä todella vaikeaa ryhtyä kokkailemaan linssikeittoa.

Saunaan oisi kyllä mukava päästä, vaikka Rajaportille tai Höytiälle, ei noilla italiaanojen paineettomilla suihkuilla tule kuin vihaiseksi.

Selman syntymäpäiväjuhlat

Ajattelin kirjoittaa sunnuntai-iltana pidetyistä juhlistamme pikku jutun tänne, että pääsette mukaan fiilistelemään. :)

Sunnuntaipäivä alkoi, kun lauloimme ja onnittelimme Selmaa aamulla perheen kesken. Halusimme onnitella päivänsankaria rauhassa viikonloppuna, ja sen vuoksi annoimme lahjankin muulloin kuin varsinaisena syntymäpäivänä, joka oli tänään, tiistaina. Iloinen aamupallo tutki onnellisena lahjojaan, satukirjaa ja pientä puista autoa. Isosisko oli lahjoista myös oikein innoissaan. ;-)

Illalla meillä oli kivat kemut muutamien täkäläisten ystäviemme kesken. Vaikka vieraita ei ollut hirmuisen paljon, tunnelma oli iloinen ja juhlava! Söimme äidin tekemää mansikka-punaherukkakakkua ja paikallisen leipomon keksejä. Sveitsiläisystävämme toivat pöytään lisäksi berniläisen pienen leipomon erikoisuuksia, Mantelikarhuja eli Mandelbärli. Ne ovat pieniä, karhun muotoisia kakkuja eri tavoin maustettuna: sitruuna, suklaa, cappuccino... Nam.

Selma sai kuulla onnittelulaulun sekä suomeksi että italiaksi. Paljon onnea vaan kuuluu italiaksi "tanti auguri à te". Kynttilän puhalluksessa auttoi äiti ja isosisko teki viime silauksen. :) Itse kakku ja muutkin kahvipöydän tuotteet maistuivat päivänsankarille oikein hyvin. Syönnin jälkeen leikittiin olohuoneessa.

Vieraina olivat ystävämme Joonas ja Mimosa - heidän perheensä loppuosa eli Santtu ja Sohvi joutuivat jäämään kotiin kun Sohvi oli sairaana - ja Susan, Axel, Marc ja David. Mimosa johti legoleikkejä isona tyttönä ja Helmi ja Marc touhusivat välillä yhdessä, välillä yksinään. Selma kävi vuorotellen kaikkien vieraiden syleissä ja muun ajan oli lattialla "leikkimässä", isompien lasten "iloksi". :D

Juhlien aikana oli kamala ukkosmyrsky, ja satoi kuin saavista kaatamalla. Tuli ihan mieleen Selman ristiäiset, ja kerroinkin vieraille, että tämä tyttö taitaa olla varsinainen myrskymagneetti. Ristiäispäivänähän oli kamala lumimyräkkä, jos joku paikalla ollut lukija muistaa. :) Meillä oli olohuoneen ikkunoista uloimmat vain kiinni, ja vettä tuli parvekkeelta ikkunoiden (ovien) alta sisälle asti. Suljimme vihreät ikkunaluukut ja vielä sisemmät, massiivisemmat ikkunaovetkin, ja sitten vesi alkoi jotenkin pysytellä ulkopuolella.

Alakerran ravintolalla Vinandrolla oli samana iltana 5-vuotisjuhlat. Niitä tuo vesisade taisi vähän haitata, kun juhlien pitoon oli varattu ravintolan normaalin terassin lisäksi vähän muutakin ulkokatosta. Juhlissa oli kuitenkin yksi mukava meidänkin iltaamme piristänyt puoli: niissä soitti aivan mainio vanhaa jazzia esittänyt yhtye. Musiikki oli akustista, mutta kuului kuitenkin oikein hyvin meillekin. Selman juhlien "jatkoilla", vieraiden lähdettyä ja itse päivänsankarin mentyä jo nukkumaan, svengailimme vielä hetken parvekkeella kaatosateessa musiikkia kuunnellen. Ismo piipahti juhlissakin, kun ravintoloitsija oli kutsunut.

Selman kuulumisia

Meidän Sebulonski täyttää huomenna, tiistaina 22.9.2009, 1 vuotta!! Ei voi olla totta, että Itu eli Napsu eli Selma eli Sebulon on jo Iso Vauva. Vauva hän kyllä vielä meille kaikille on, pyöreine poskineen ja nöpöine temppuineen!

Selma on alkanut täällä kontata. Se tapahtui ehkä pari viikkoa tänne tulomme jälkeen. Suomessa aloitettu seisomaan nousu ja kiipeily jatkuu entistä hurjempana. Tällä viimeksi kuluneella viikolla neiti on myös tullut sängyltä alas jalat edellä, oma-aloitteisesti, jopa kesken yöunien! Sai kai tarpeekseen pään kumahteluun :P... (tiedoksi siis, että Selma kierivänä vauvana pötkähti Aika Monta Kertaa alas sängyltä, nukkuessa, vahingossa.) Kävelyä yritämme auttaa, mutta hän vain seista töpöttää isoilla pikku jaloillaan eikä aiokaan ottaa askeltakaan. Konttaus on in, ja eteneminen supernopeaa!

Puheen suhteen ollaan sen sijaan pysytty heinäkuisissa asetelmissa. Hienosti Selma kyllä tapailee sanoja, Auto ja Ei ja niin edelleen. Ehkä seuraavina viikkoina tulee taas lisää puhetta. Äittä ja iti ja muutama muu joskus lausuttu söpö "oikea sana" hänellä siis jo on. Ei hän kuitenkaan niitä vielä säännöllisesti käytä.

Selma on alkanut viime viikkoina osoittaa kiintymystä ihanan fyysisin tavoin: hän halaa, pussaa, painaa pään rintaa vasten ja hakeutuu syliin ja lähelle. Se on herättänyt ihastusta myös ystävissä, joille hän on osoittanut hellyyttä omalla palloisella tavallaan. Pusut ovat märkiä, antaumuksellisia ja koko suulla annettuja. Etenkin äiti saa niitä päivittäin. Lisäksi Selma osaa tehdä suulla "pieruja" niin, että painaa suun vaikka äidin mahaa vasten ja siitä sitten päristää. Niin kuin aikuisetkin joskus hassuttelevat. Pari kertaa on tehnyt niin myös isille, mutta tämäkin hauskuus on enimmäkseen äitiä varten. Saattaa kontata luokse, nousta seisomaan istuvasta äidistä tai isistä tukea ottaen, ja sitten päristää suulla vaikka paljasta reittä siinä. Ollaan täällä siis usein shortsi- tai minihameasuissa lämpötilan vuoksi, ja päristettävää pintaa on runsaasti tarjolla :D.

Olemme ajatteleet, että Selma on niin mutkattoman fyysinen jatkuvan, tiheän imetyksen vuoksi ja ansiosta. Selma käy edelleen tissillä n. 4 kertaa päivällä, sitten illalla nukahtaa tissille ja pari kertaa yöllä + yksi tai kaksi aamuimetystä. Siinä välissä hän syö päivisin aika hyvin karkeita soseita ja erittäin mielellään ilmeisesti siirtyisi jo täysin syömään meidän ruokiamme. Äiti on vähän laiska kokkailemaan, ja ei tule tehtyä vauvalle sopivaksi maustettua versiota kovin usein.

Italialaiset vauvanruuat ovat onneksi osoittautuneet erilaisuudessaan hauskoiksi ja toisaalta aika käytännöllisiksi. Täällä myydään vauvojen pastaa, joka on pienenpieniä ja nopeasti kypsyviä renkata, paloja tai "jyviä". Sitä voi tarjota sitten vaikka oliiviöljyn kerta, mutta lisäksi myydään "omogenissattoa", joka on homogenisoitua kanan-, naudan- tms. lihasta valmistettua sosetta. Tätä lihamössöä voi sitten laittaa pastan sekaan tai tarjota vaikka perunanpalojen kanssa. Aika kätevää, vähän niinkuin vauvan kastiketta! Makeita soseita Selma ei edelleenkään syö oikeastaan ollenkaan. Muutenkaan tämä tyttö ei tunnu olevan makean perään. Outo eläjä! :D Italialaisista, eksoottisista vauvanruuista mainittakoon vielä keksit: biscotti. Ne ovat makeita tankoja, joita voi antaa vauvalle siltään tai vaihtoehtoisesti maitoon kastettuna, maitoon liotettuna ja siten puuroksi valmistettuna tai vaikka mehuun samalla tavalla liotettuna. Keksit liukenevat ihan hienoksi mössöksi saman tien, kun joutuvat nesteen kanssa kosketuksiin, joten sopivat syötäväksi myös sellaiselle vauvalle, jolla ei ole vielä liiemmin purukalustoa. Ne ovat Mariekeksin makeustasoa, ja niitä Selma on alkanut syödä aamu- ja iltapalaksi.

Todella helposti on kyllä muutenkin käynyt meiltä tämä italialaiseen ruokakulttuuriin sulautuminen. Välillä sitä miettii, että mitähän Suomen neuvolantäti sanoisi, jos tietäisi, mitä me täällä lapsosille annetaan! Toisaalta pakko on mennä maassa maan tavalla, koska ei täältä mitään Piltti Perunaa soseena todella saakaan. :D Tyrnistä ja ruusunmarjasta nyt puhumattakaan.

Takaisin Selmaan. Hänkin on ruskettunut, mutta vaatetuksen ja suojauksen ansiosta tietysti vähemmän kuin siskonsa. Posket ovat ruskeammat, ja polvet ja kädet. Tyytyväinen pallo hän on ollut koko ajan, mitä nyt vähän sairastellut. Mitään kultturishokkia tai koti-ikävää emme ole Selmassa havainneet, mikä oli odotettavissakin. Home is where the tit is. ;)

Selman sairastelun kautta olemmekin saaneet jo kosketuksen täkäläiseen terveydenhuoltoon. Tai no, ei ihan paikalliseen, vaan ulkkareille suunnattuun yksityiseen... Löysimme EUI:n vihkosta Medical Servicen, joka lupaa 24h doctors on call -palvelua. Englannin- saksan- ja ranskantaitoisia lääkäreitä ympäri vuorokauden päivystyksessä, valmiina tekemään myös kotikäyntejä. No, sieltä sain erittäin kätevästi tilattua mukavan, hyvää englantia puhuvan lastenlääkärin meille kotikäynnille viime maanantaina. Ihanaa!! Selma oli siis ollut noin viikon vähän flunssainen ja kärttyinen, ja halusimme varmistaa, ettei hänellä ole taas korvatulehdusta. Ei ollut tulehdusta, ja lääkäri käytti reilusti aikaa luonamme ja juttelimme kaikesta vauvan kasvuun ja hoitoon liittyvästä muutenkin. Hän antoi vielä särkylääkkeiden ja nenätippojen kauppanimiä, jotta osaamme apteekissa ostaa niitä, ja reseptin antibioottikuuria varten, jos tilanne pahenee. Sanoi, että jatkossa voi soittaa suoraan hänelle, vaikka keskellä yötä. Voi antaa myös puhelimessa ohjeita. Ihan huippua! Tuli matkavakuutukselle käyttöä. :) Ilman sitä ei oliskaan ikinä raaskittu ottaa mitään tällaista.

Haaveilen jo ajasta, jolloin Helmi käy päivisin koulussa ja saan olla Selman kanssa kaksin. Miten helppoa! Välillä poden huonoa omaatuntoa, kun panen toisen lapseni hoitoon, vaikka olen vielä itse kotona, mutta toisaalta olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että Helmille tekee todella hyvää tässä iässä saada ikäistään seuraa ja ohjattua tekemistä. Lisäksi tänne sopeutumisessa kielitaito on avainsana, ja sitä hän ei saavuta, jos ei ole italiaa puhuvassa ympäristössä.

Selman kanssa nähtäväksi jää, millä tasolla Italia häneen jälkensä jättää! Kaikki on vielä niin auki, että on vaikea katsoa tulevaisuutta hänen näkökulmastaan. No. Sebulonskilla on aikaa. =)

Helmin kuulumisia

Ajattelin, että olisi hyvä kirjoittaa välillä tarkemmin tyttöjen elämästä, kun muuten niitä tulee sivuttua niin satunnaisesti. Aloitetaan Helmistä.

Muutto Italiaan oli aluksi Helmille aika vaikea asia. Hän nukkui huonosti yöt ja heräsi aikaisin aamulla. Hän on sellainen aina, kun on tullut joku muutos. Ensimmäisten viikkojen aikana hän kyseli monesti, että "milloin mennään omaan kotiin" tai "milloin mennään Pieksämäen mummolaan". Kun lähdimme junalla käymään Viareggiossa, hän oli ihan lähdössä Pieksämäelle menevään junaan! Se oli aika liikuttavaa. :) Kyllä hän sen sitten ihan hyvin otti, kun selitti, että tämä on nyt meidän uusi oma koti, ja että Pieksämäen mummolaan pitää mennä lentokoneella. Vähän vaan viipyi vanhempienkin mielessä vielä epäilys kotiutumisesta, ja tuntui häijyltä yrittää lapselle selittää, että tämä on koti, kun ei se itsestäkään vielä siltä tuntunut. Helmillä kävi huonosti myös syönti noita ekoina viikkoina, osittain tietysti ihan kuumuudenkin, mutta myös outouden vuoksi.

Sittemmin Helmi on ottanut omakseen kotikaupunkimme Fiesolen kivat paikat. Niitä ovat:

• Monet suihkulähteet, yksi tuossa piazzallamme, yksi talon seinässä pääkadun varrella... Tai ne ovat oikeastaan kauniita vesihanoja eikä mitään suihkulähteitä. Helmi on oppinut hienosti ryystämään niistä vettä kastelematta paitaansa. :)
  
• Karkkikoju piazzalla. Ei onneksi enää auki niin usein kuin lomakaudella.
• Leikkipuisto, kilsan päässä etäisyyksissä mutta 100 metriä ylämäkeen...
• Talot, joiden pihoilla voi nähdä Kissoja!
• Gelateria eli jäätelöbaari. Vastustamaton. "Ähkiä" pitäis saada joka kerta kun ohi mennään. Se on pääkadun varrella, ja ohi mennään lähes päivittäin...
  
• Coop-lähimarkettimme pieni karkkihylly heti sisääntuloväylällä lasten korkeudella. Joka ikistä patukkaa on maistettu.
• Pieni lelu- ja paperikauppa Magie piazzan varrella. Siellä Helmi tykkää leikkiä pienillä kumisilla aidonnäköisillä eläinfiguureilla, tai kinuaa vaihtoehtoisesti ostamaan jälleen uuden saippuakuplapurkin. Magiessa tulee käytyä, kun omistaja on kiva nainen, joka puhuu täydellistä englantia. Sitä välillä kaipaa tässä pikkukylässä.

Näiden paikkojen lisäksi Helmi on tykännyt tosi paljon aina, kun olemme pääseet johonkin uimaan. Firenzessä on mahtava uimastadion, jonka bongasimme ystävämme Sandran avulla vasta viikko ennen sen sulkeutumista tältä kesältä. Ehdimme käydä "puli-pulimassa" siellä vain kerran, mutta oli se hauskaa. Tämän tekstin uimakuva on siltä reissulta. Välillä oli uiminen oikein totistakin puuhaa, kun eivät äiti ja "Anttu-täti" eli Sandra eli Santtu tajunneet, miten päin Helmiä olisi pitänyt uittaa! :D

Helmin kuivaksioppiminen on edistynyt täällä ollessamme hienosti. Hän on päiväkuiva, kunhan vanhemmat vain muistavat käyttää potalla säännöllisesti! :) Se onkin hyvä, sillä vaipat maksavat täällä 3-4 kertaa sen minkä Suomessa, valehtelematta. Eräänlaista ympäristöpolitiikkaa? Ei kukaan kuitenkaan kai käytä kestovaippojakaan. Onneksi me tuotiin omamme Suomesta Selman käyttöön, täällä siinä todella säästää pitkän pennin!!

Helmi on ruskettunut, varsinkin kasvoista ja käsivarsista, mutta ei ole palanut. Taitaa olla onneksi aika paksunahkaista sorttia. Ei me vanhemmatkaan olla kovin aurinkoherkkiä. Hänen tukkansa on vaalentunut auringossa, koska ei halua pitää hattua. Hän on oppinut todella omatoimiseksi monissa asioissa, kaikki pitäisi saada "ite" tehdä. Pukemista, riisumista ja kenkien laittoa harjoitellaan. Ruokailuhan Hebeltä sujuu kuin vanhalta tekijältä. Nyt on oppinut myös leikkaamaan veitsellä ja saksilla.

Helmi nukkuu päiväunet, mikä on mukava juttu: saa äitikin vähän hengähtää, kun Selma kuitenkin nukkuu. Hän herää aamuisin klo 7 aikoihin, rupeaa päiväunille yleensä n. klo 13 ja nukkuu tavallisesti parisen tuntia. Illalla nukkumaan käydään myöhemmin kuin aikaisemmin, usein vasta klo 21.30. Rupeasi varmasti aikaisemmin, jos päivällä olisi enemmän toimintaa, mutta nykyisellä lomarytmillä on tuollainen pitkä ilta sitten vielä virtaa touhuta. Muuttunee sitten kun koulu alkaa.

Kavereita Helmi selvästi kaipaa, ja kyselee vuoroin, milloin Nuutti ja Kerttu tulevat meille kylään, ja milloin koulu alkaa ja saa kavereita. :) Suomalaistytöt Sohvi, 4 v, ja Mimosa, 8 v, ovat sveitsiläisen Marc-pojan, 2,5 v, ohella olleet täällä toistaiseksi ainoita tuttuja leikkikavereita. Satunnaisesti on juostu yhdessä italialaislasten kanssa piazzalla tai puistossa.

Koulun ohella Helmi saattaa alkaa syksyllä käydä Suomi-seuran pitämässä Suomi-koulussa. Se on suomalaisen kulttuurin kerho, joka toimii lauantai-iltapäivisin parin tunnin ajan. Saatan itsekin alkaa toimia Suomi-koulussa jossain tehtävässä.

Helmin lempiruokia täällä:

• Jätski, karkit, keksit, pullat. You name it, we eat it. :)
• Kinkkutäytteiset tortelliinit, "vihreällä kastikkeella" (pestolla) tai ilman.
• Makkara eli wurstel eri muodoissa. Täältä saa myös nakkeja (ja ranuja!). Meidän kaikkien uudet suosikit, italialaiset tuoreet sianlihamakkarat, Helmille pitää kuoria, mutta maistuvat.
• Salami. Mitä tulisempi, sitä parempi!
• Leipä. Pienet, pehmeät sämpylät; ison, suolattoman leivän "vauvapalat" eli kantapalat. Ilman voita, kuten täällä yleensäkin. Toscanan perinteinen leipä on iso, vaalea hiivaleipä ilman suolaa.
  
• Pizzoista Helmi tykkää etenkin pizza wurstelista. :) Ja etenkin siitä itse täytteestä.

Kieltä Helmi alkaa toden teolla oppia sitten koulussa. Tähän mennessä ollaan harjoiteltu sanomaan ciao! eli "tau" kaikille mummoille ja nunnille ym., jotka tulevat ihastelemaan tyttöjä. :) Bella bambina! Che bella bimba! E la piccola sorella!! Bellissima!! Ciao! Ciao! Ja pusuja. Ja silitystä.

Syyskuun kuulumisia - ja - sori!

Anteeksi siis heti alkuun, ettemme ole päivittäneet blogia aikoihin. Toivottavasti kaikki lukijamme eivät ole kaikonneet!! Syksy on alkanut vauhdikkaasti intensiivisten italian kurssien kera, ja päivistä on vaikea löytää aikaa edes yhdessä juttelulle. Nämä viikonloput ovat mahdollisia, mutta ekat menivät hujauksessa!

Tämän syyskuun ajan tosiaan opiskelemme italian kieltä tiukkaan tahtiin, viikkotunteja kertyy 12. Opetusta on 3 h / päivä ma, ti, to ja pe. Minulla aamulla klo 9-12 ja Ismolla illalla klo 16-19. Ismo hoitaa tyttöjä aamupäivisin ja minä iltapäivisin / iltaisin. Ismolla on italian lisäksi myös ranskan kurssi. Tämän vuoksi yhteistä aikaa tosiaan on vähänlaisesti, ja iltatunnit kuluvat monesti arkirutiinien hoitamiseen.

Intensiivisellä kurssilla kieltä oppii tosi tehokkaasti. Meillä on molemmilla myös hyvät opet ja pienet ryhmät. Tosi korkeatasoista opetusta! Minusta on ihanaa myös päästä välillä "ihmisten ilmoille" ilman lapsia, toisten aikuisten seuraan, puhumaan aikuisten juttuja. Ja eroon pyykinpesusta jne.

Odottelemme edelleen, mitä Helmin koulun aloituksen kanssa käy. Nyt on selvää, että jos hän ei mahdu kunnan koulun ryhmään, niin hän menee sitten yksityiseen, joka sijaitsee vähän eri suunnalla mutta lähellä Ismon työpaikkaa instituutilla. Koulu alkaa täällä vähitellen syyskuun aikana tapahtuvalla tutustumisella, joten varsinaisesti Helmi ei ole vielä menettänyt mitään. Ensi viikolla toivottavasti kuulemme jotain uutisia tästä aiheesta. Yksityinen olisi myös kiva, mutta tietysti kalliimpi kun siinä on kuukausimaksu. Kunnan koulussa olisi myös ystäviemme Sandran ja Joonaksen tytär Sohvi, joka on Helmin arvokas suomalaiskaveri täällä!

Olemme sopeutuneet arkielämään hyvin. Ruokakaupassa valikoima on hyvä eikä liian eksoottinen. Olen saanut ostettua välttämättömiä uusia keittiökamoja jne. 21 matkan kortti bussiin maksaa 20 euroa. Ensi viikon keskiviikkona kokoontuu ensimmäistä kertaa instituutin Partners' club, joka on kerho tai ryhmä tutkijoiden puolisoille. Olen jo tutustunut joihinkin muihin EUI-perheisiin, mutta siellä odotan tapaavani vielä lisää. Instituutti pitää tutkijoista ja perheistä todella hyvää huolta, kaikkeen löytyy apua. Instituutin kautta saimme mm. vihkosen, jossa kerrotaan englanniksi terveydenhuollosta täällä ja annetaan yhteystietoja englantia tai muita kieliä puhuviin terveydenhoitopalveluihin. Niitä on runsaasti Firenzen seudulla, koska täällä asuu ja oleskelee jatkuvasti paljon ulkomaalaisia. Tällaiset asiat kyllä tuovat turvallisuuden tunnetta!

Monet ystävät ovat kirjoittaneet minulle sähköpostia, enkä ole vielä ehtinyt vastata! Kiitos ihan kamalasti, on ollut ihanaa saada niitä! Niistä tulee olo, että ystävät ovat lähellä vaikka fyysisesti kaukana.