Ismon kuulumisia

Hei ystävät!

Kirjoitan minäkin vuorostani jotain. Kielikurssit alkavat onneksi jo olla loppusuoralla, ja perjantaina koittaa ihana vapaus, kun italian kurssi päättyy. Opettajamme Alba, aito italialainen, on kyllä ollut varsinainen ilopilleri. Alkuun italialaista pedagogiikkaa, lauseita kuten "I kill you", "I hate English" plus tietenkin opiskelijoiden pään kirjaimellista silittelyä ja halailua, olikin hieman vaikea ottaa vastaan. Nyt tuohon kaikkeen on tottunut, niin kuin täkäläisiin maisemiinkin: työmatkan sypressit tai Firenzen näköalat eivät jaksa säväyttää, vaikka kauniita ovatkin.

Joutoaikoinani olen työskennellyt ensimmäisen artikkelin kanssa. Peperini, työnimeltä Protestantism in 16th century French cartography, tulee ulos suomalaisessa julkaisussa - ehkä. Oli joka tapauksessa hyvä, että oli ohjaajalle antaa jotakin ekalla tapaamisella. Ei tarvitse aloittaa tyhjästä. Ja tietenkin englannin kielellä kirjoittamiseen oli hyvä ehtiä totutella ennalta. Meinaan, että kun aloitin plarin vääntämisen jo Suomessa, tuntui jotenkin varmemmalta, kun täällä kaikki kommunikaatio on englanniksi, saksaksi, italiaksi tai ranskaksi! Noiden maiden kansalaiset saavat tietenkin kirjoittaa äidinkielellään! Epistä, eikö?

Helmi menee huomenna lopulta kunnan kouluun, minne toivoimmekin. Se on hyvä. Lapsella meinaa väkisin loppua tekeminen vaikka isi ja äiti yrittää miten keksiä. Niin, ja oppiihan se siellä sitten italiaakin. Kouluvirastossa eivät osaa englantia, joten olemme hoitaneet asiat minä ranskalla ja Henna englannilla ja italialla... joten miten olemme saaneet itsemme ymmärretyiksi. No, vuoden päästä meillä onkin sitten Hebe tulkkina!

Kakkos-ohjaajani, second reader, kuten täällä sanotaan, on mainio hollantilainen tyyppi nimeltä Martin van Gelderen. Eka tapaaminen miehen kanssa oli kuitenkin ahdistava. Kaveri latasi parikymmentä kirjaa ja saman verran nimiä, joita oletti allekirjoittaneen lukeneen - eli eikun kirjastoon. Enhän mie oo voenna noeta tiettee ku uon mualta ja Euroopan markinaalista!

Mainittakoon vielä, että onneton räpellykseni takaisin kasvissyönnin pariin on mennyt täällä täysin metsään. Jos lihakaupasta ja kaupasta ja varmaan kioskistakin saa maailman parhaita prosciuttoja, salameja, kaiken maailman makkaroita yms. ja vielä törkeän halvalla, on kyllä todella vaikeaa ryhtyä kokkailemaan linssikeittoa.

Saunaan oisi kyllä mukava päästä, vaikka Rajaportille tai Höytiälle, ei noilla italiaanojen paineettomilla suihkuilla tule kuin vihaiseksi.