Anteeksi siis heti alkuun, ettemme ole päivittäneet blogia aikoihin. Toivottavasti kaikki lukijamme eivät ole kaikonneet!! Syksy on alkanut vauhdikkaasti intensiivisten italian kurssien kera, ja päivistä on vaikea löytää aikaa edes yhdessä juttelulle. Nämä viikonloput ovat mahdollisia, mutta ekat menivät hujauksessa!
Tämän syyskuun ajan tosiaan opiskelemme italian kieltä tiukkaan tahtiin, viikkotunteja kertyy 12. Opetusta on 3 h / päivä ma, ti, to ja pe. Minulla aamulla klo 9-12 ja Ismolla illalla klo 16-19. Ismo hoitaa tyttöjä aamupäivisin ja minä iltapäivisin / iltaisin. Ismolla on italian lisäksi myös ranskan kurssi. Tämän vuoksi yhteistä aikaa tosiaan on vähänlaisesti, ja iltatunnit kuluvat monesti arkirutiinien hoitamiseen.
Intensiivisellä kurssilla kieltä oppii tosi tehokkaasti. Meillä on molemmilla myös hyvät opet ja pienet ryhmät. Tosi korkeatasoista opetusta! Minusta on ihanaa myös päästä välillä "ihmisten ilmoille" ilman lapsia, toisten aikuisten seuraan, puhumaan aikuisten juttuja. Ja eroon pyykinpesusta jne.
Odottelemme edelleen, mitä Helmin koulun aloituksen kanssa käy. Nyt on selvää, että jos hän ei mahdu kunnan koulun ryhmään, niin hän menee sitten yksityiseen, joka sijaitsee vähän eri suunnalla mutta lähellä Ismon työpaikkaa instituutilla. Koulu alkaa täällä vähitellen syyskuun aikana tapahtuvalla tutustumisella, joten varsinaisesti Helmi ei ole vielä menettänyt mitään. Ensi viikolla toivottavasti kuulemme jotain uutisia tästä aiheesta. Yksityinen olisi myös kiva, mutta tietysti kalliimpi kun siinä on kuukausimaksu. Kunnan koulussa olisi myös ystäviemme Sandran ja Joonaksen tytär Sohvi, joka on Helmin arvokas suomalaiskaveri täällä!
Olemme sopeutuneet arkielämään hyvin. Ruokakaupassa valikoima on hyvä eikä liian eksoottinen. Olen saanut ostettua välttämättömiä uusia keittiökamoja jne. 21 matkan kortti bussiin maksaa 20 euroa. Ensi viikon keskiviikkona kokoontuu ensimmäistä kertaa instituutin Partners' club, joka on kerho tai ryhmä tutkijoiden puolisoille. Olen jo tutustunut joihinkin muihin EUI-perheisiin, mutta siellä odotan tapaavani vielä lisää. Instituutti pitää tutkijoista ja perheistä todella hyvää huolta, kaikkeen löytyy apua. Instituutin kautta saimme mm. vihkosen, jossa kerrotaan englanniksi terveydenhuollosta täällä ja annetaan yhteystietoja englantia tai muita kieliä puhuviin terveydenhoitopalveluihin. Niitä on runsaasti Firenzen seudulla, koska täällä asuu ja oleskelee jatkuvasti paljon ulkomaalaisia. Tällaiset asiat kyllä tuovat turvallisuuden tunnetta!
Monet ystävät ovat kirjoittaneet minulle sähköpostia, enkä ole vielä ehtinyt vastata! Kiitos ihan kamalasti, on ollut ihanaa saada niitä! Niistä tulee olo, että ystävät ovat lähellä vaikka fyysisesti kaukana.
Aivan varmasti lukijanne eivät ole kaikonneet mihinkään. Kirjoitat niin elävästi ja yksityiskohtaisesti, että tuntuu kuin itse olisi siellä. Toivottavasti pääsemme vierailemaan teillä vaikka jo keväällä :)
VastaaPoista