Helmin kuulumisia

Ajattelin, että olisi hyvä kirjoittaa välillä tarkemmin tyttöjen elämästä, kun muuten niitä tulee sivuttua niin satunnaisesti. Aloitetaan Helmistä.

Muutto Italiaan oli aluksi Helmille aika vaikea asia. Hän nukkui huonosti yöt ja heräsi aikaisin aamulla. Hän on sellainen aina, kun on tullut joku muutos. Ensimmäisten viikkojen aikana hän kyseli monesti, että "milloin mennään omaan kotiin" tai "milloin mennään Pieksämäen mummolaan". Kun lähdimme junalla käymään Viareggiossa, hän oli ihan lähdössä Pieksämäelle menevään junaan! Se oli aika liikuttavaa. :) Kyllä hän sen sitten ihan hyvin otti, kun selitti, että tämä on nyt meidän uusi oma koti, ja että Pieksämäen mummolaan pitää mennä lentokoneella. Vähän vaan viipyi vanhempienkin mielessä vielä epäilys kotiutumisesta, ja tuntui häijyltä yrittää lapselle selittää, että tämä on koti, kun ei se itsestäkään vielä siltä tuntunut. Helmillä kävi huonosti myös syönti noita ekoina viikkoina, osittain tietysti ihan kuumuudenkin, mutta myös outouden vuoksi.

Sittemmin Helmi on ottanut omakseen kotikaupunkimme Fiesolen kivat paikat. Niitä ovat:

• Monet suihkulähteet, yksi tuossa piazzallamme, yksi talon seinässä pääkadun varrella... Tai ne ovat oikeastaan kauniita vesihanoja eikä mitään suihkulähteitä. Helmi on oppinut hienosti ryystämään niistä vettä kastelematta paitaansa. :)
  
• Karkkikoju piazzalla. Ei onneksi enää auki niin usein kuin lomakaudella.
• Leikkipuisto, kilsan päässä etäisyyksissä mutta 100 metriä ylämäkeen...
• Talot, joiden pihoilla voi nähdä Kissoja!
• Gelateria eli jäätelöbaari. Vastustamaton. "Ähkiä" pitäis saada joka kerta kun ohi mennään. Se on pääkadun varrella, ja ohi mennään lähes päivittäin...
  
• Coop-lähimarkettimme pieni karkkihylly heti sisääntuloväylällä lasten korkeudella. Joka ikistä patukkaa on maistettu.
• Pieni lelu- ja paperikauppa Magie piazzan varrella. Siellä Helmi tykkää leikkiä pienillä kumisilla aidonnäköisillä eläinfiguureilla, tai kinuaa vaihtoehtoisesti ostamaan jälleen uuden saippuakuplapurkin. Magiessa tulee käytyä, kun omistaja on kiva nainen, joka puhuu täydellistä englantia. Sitä välillä kaipaa tässä pikkukylässä.

Näiden paikkojen lisäksi Helmi on tykännyt tosi paljon aina, kun olemme pääseet johonkin uimaan. Firenzessä on mahtava uimastadion, jonka bongasimme ystävämme Sandran avulla vasta viikko ennen sen sulkeutumista tältä kesältä. Ehdimme käydä "puli-pulimassa" siellä vain kerran, mutta oli se hauskaa. Tämän tekstin uimakuva on siltä reissulta. Välillä oli uiminen oikein totistakin puuhaa, kun eivät äiti ja "Anttu-täti" eli Sandra eli Santtu tajunneet, miten päin Helmiä olisi pitänyt uittaa! :D

Helmin kuivaksioppiminen on edistynyt täällä ollessamme hienosti. Hän on päiväkuiva, kunhan vanhemmat vain muistavat käyttää potalla säännöllisesti! :) Se onkin hyvä, sillä vaipat maksavat täällä 3-4 kertaa sen minkä Suomessa, valehtelematta. Eräänlaista ympäristöpolitiikkaa? Ei kukaan kuitenkaan kai käytä kestovaippojakaan. Onneksi me tuotiin omamme Suomesta Selman käyttöön, täällä siinä todella säästää pitkän pennin!!

Helmi on ruskettunut, varsinkin kasvoista ja käsivarsista, mutta ei ole palanut. Taitaa olla onneksi aika paksunahkaista sorttia. Ei me vanhemmatkaan olla kovin aurinkoherkkiä. Hänen tukkansa on vaalentunut auringossa, koska ei halua pitää hattua. Hän on oppinut todella omatoimiseksi monissa asioissa, kaikki pitäisi saada "ite" tehdä. Pukemista, riisumista ja kenkien laittoa harjoitellaan. Ruokailuhan Hebeltä sujuu kuin vanhalta tekijältä. Nyt on oppinut myös leikkaamaan veitsellä ja saksilla.

Helmi nukkuu päiväunet, mikä on mukava juttu: saa äitikin vähän hengähtää, kun Selma kuitenkin nukkuu. Hän herää aamuisin klo 7 aikoihin, rupeaa päiväunille yleensä n. klo 13 ja nukkuu tavallisesti parisen tuntia. Illalla nukkumaan käydään myöhemmin kuin aikaisemmin, usein vasta klo 21.30. Rupeasi varmasti aikaisemmin, jos päivällä olisi enemmän toimintaa, mutta nykyisellä lomarytmillä on tuollainen pitkä ilta sitten vielä virtaa touhuta. Muuttunee sitten kun koulu alkaa.

Kavereita Helmi selvästi kaipaa, ja kyselee vuoroin, milloin Nuutti ja Kerttu tulevat meille kylään, ja milloin koulu alkaa ja saa kavereita. :) Suomalaistytöt Sohvi, 4 v, ja Mimosa, 8 v, ovat sveitsiläisen Marc-pojan, 2,5 v, ohella olleet täällä toistaiseksi ainoita tuttuja leikkikavereita. Satunnaisesti on juostu yhdessä italialaislasten kanssa piazzalla tai puistossa.

Koulun ohella Helmi saattaa alkaa syksyllä käydä Suomi-seuran pitämässä Suomi-koulussa. Se on suomalaisen kulttuurin kerho, joka toimii lauantai-iltapäivisin parin tunnin ajan. Saatan itsekin alkaa toimia Suomi-koulussa jossain tehtävässä.

Helmin lempiruokia täällä:

• Jätski, karkit, keksit, pullat. You name it, we eat it. :)
• Kinkkutäytteiset tortelliinit, "vihreällä kastikkeella" (pestolla) tai ilman.
• Makkara eli wurstel eri muodoissa. Täältä saa myös nakkeja (ja ranuja!). Meidän kaikkien uudet suosikit, italialaiset tuoreet sianlihamakkarat, Helmille pitää kuoria, mutta maistuvat.
• Salami. Mitä tulisempi, sitä parempi!
• Leipä. Pienet, pehmeät sämpylät; ison, suolattoman leivän "vauvapalat" eli kantapalat. Ilman voita, kuten täällä yleensäkin. Toscanan perinteinen leipä on iso, vaalea hiivaleipä ilman suolaa.
  
• Pizzoista Helmi tykkää etenkin pizza wurstelista. :) Ja etenkin siitä itse täytteestä.

Kieltä Helmi alkaa toden teolla oppia sitten koulussa. Tähän mennessä ollaan harjoiteltu sanomaan ciao! eli "tau" kaikille mummoille ja nunnille ym., jotka tulevat ihastelemaan tyttöjä. :) Bella bambina! Che bella bimba! E la piccola sorella!! Bellissima!! Ciao! Ciao! Ja pusuja. Ja silitystä.