Toscanan maaseudulle?!? Hip hei!

Kävelin Selman kanssa Fiesolen keskustan pohjoispuolelle jäävälle maalaisalueelle eräänä marraskuisena aamuna. Siellä asuu vielä parin kuukauden ajan tanskalainen ystäväperheemme, jonka äidin kanssa olen tutustunut hyvin. Matkalla oli pakko ottaa muutamia kuvia.

Tieltä näkyi esimerkiksi tällainen keltainen huvila, joka rakennuksena on Fiesolen alueelle tyypillinen. Huomioni herätti sitruspuiden ruukkupuutarha sekä nurkassa kasvava valtava kakihedelmäpuu. Kakit ovat siis niitä oransseja eksoottisia pallonmuotoisia hedelmiä, mitä Suomestakin saa. Kaki on kai joku aasialainen nimitys hedelmälle, en muista, miksi sitä täällä sanotaan. Niitä kasvaa kuitenkin täällä yleisesti puutarhoissa. Tämä näyttää komealta, kun puun lehdet ovat jo pudonneet, mutta hedelmät ovat kuin joulukuusenkoristeita!













































Tässä yllä on kuvasarja, jossa näkyy, millaisten talojen väleistä nämä ikivanhat tiet usein pujottelevat. Tien varrella oli portaikko, joka ehkä joskus menneinä vuosikymmeninä oli ollut enemmän käytössä, sekä kaunis syvennys madonnakuvalle. Näitä kuvia, usein reliefejä, näkee Fiesolessakin monessa paikassa. Meidänkin asuntomme seinässä, ulkopuolella, on oma pikku madonnapatsas lasin takana olevassa syvennyksessä. Minusta ne ovat aina todella kauniita, ja uskonnollisen sisältönsä lisäksi antavat arvoa myös kaikkien meidän maallisten äitien rakkaudelle!


Mieletön kokemus oli löytää tien varrelta myös kokonainen (pieni) lava-auto lähes hautautuneena kasvillisuuden alle. Muratti on ensimmäisiä ja ärhäkimpiä kasvustoja, jotka alkavat valloittaa minkä tahansa tielleen osuvan kohteen jo vuodessa, jos niitä ei korjata pois. Täällä jatkuvan kasvun vyöhykkeellä näkee toisinaan myös, mikä voima luonnolla on.































































Tässä vielä kuvasarja ystäviemme talolle johtavalta polulta ja pihasta. Polun lisäksi talolle pääsee toki myös tietä pitkin, pitää vain tulla vähän eri reittiä. Alimmassa kuvassa näkyy ystäviemme naapureiden, ranskalaisen perheen, asunnon ikkunoita. Talossa on muistaakseni kolme hieman erikokoista ja erityylistä asuntoa, jotka kaikki ovat vapautumassa vuokralaisista tämän kevään / kesän aikana. Arvatkaa, himottaisiko vähän muuttaa... Tämä on todella luonnon keskellä ja aivan mielettömät mahdollisuudet ulkoilmaelämään, grillailuun, retkeilyyn, lasten leikkeihin. Muutto tänne tarkottaisi kyllä meidän perheen tapauksessa auton hankintaa.

Nykyinen asunto on todella hyvä ja lisäksi keskeisellä paikalla julkisen liikenteen reitin varrella. "Maalle" muutto tarkoittaisi auton hankinnan lisäksi myös sitä, että pitäisi opetella elämään esimerkiksi (osittaisen) puulämmityksen kanssa. Ehkä meistä eli olisi ihan niin suureen elämänmuutokseen, täällä? Täytyy älytä omat rajansa. Vai mitä olette mieltä? Kommentointi sallittu! :)

Helmi 3 vuotta!

Tämäkin tapaus on jäänyt merkitsemättä syksyn tohinoissa. Jo on!

Helmi eli Helmut eli Helmukka eli Hebe täytti siis 7.12.2009 3 vuotta. Näin on jumbo-vauvastamme, osittain huomaamattamme, kasvanut jo leikki-ikäinen! Tälllä hetkellä Helmi on luonteeltaan iloinen ja kotioloissa villikin, ja hän on kovasti kiinnostunut oppimaan ja kokeilemaan kaikkea mahdollista. Toisaalta todella selvä piirre hänessä on ujous, mikä saa hänet vieraiden ihmisten seurassa ja äkillisen huomion kohteena menemään suorastaan lukkoon. Tämän me vanhemmat olemme vasta tänne Italiaan muuton myötä ymmärtäneet. Yksi syy siihen on tietysti myös se, että Helmi on ollut vielä niin pieni.

Vietimme Helmin syntymäpäiväjuhlia kotona läheisimpien Firenzen-ystäviemme seurassa. Pääasiassa vieraina olivat lapsiperheystävämme, joten menoa ja meininkiä riitti! Tarjosimme Nalle Puh -kakkua, joulutorttuja, keksejä ja italialaista joulupullaa panettonea. Kakun koristelu oli vähän pakon sanelemaa, kun en ole täällä vielä ehtinyt perehtymään siihen, millaisia koristemahdollisuuksia täällä on, ja käytin vain niitä, mitä marketista löysin. Italialaiset "tortat" kun ovat kovin erilaisia kuin meikäläiset täytekakut saatika ne amerikkalaistyyliset unelmat, mitä leivontablogit nykyään ovat pullollaan. Tuoreet marjat ovat tähän aikaan vuodesta täälläkin vähän kalliita ja huonolaatuisia, niitähän käytin syyskuussa Selman kakkuun ja hyvää tuli. Helmin kakussa oli sisällä vadelmahilloa ja päällä Nalle Puh-aiheinen sokerilevy, vadelmanmakuisia karkkeja ja raastettua suklaata aina ihanan fudge frostingin päällä.

Joulutorttuja tein tähän pöytään täällä ensimmäistä kertaa, ja huomasin, että valmistaikinoissa on eroja. Olen ostanut "pasta sfogliaa" eli täkäläistä lehtitaikinaa yleensä kaupan kylmähyllystä, en siis pakastettuna, koska minusta se on ollut kätevää verrattuna pakastetaikinan sulatteluun. Tämä taikina oli jotain kaupan omaa merkkiä, eikä "lehteillyt" lähes lainkaan, joten tortuista tuli aika litteitä lättänöitä. Hillona käytin le conserve della nonna -merkkistä luumuhilloa, se oli aika tavalla löysempää kuin suomalainen luumumarmeladi, mutta pysyi sentään tortun päällä. Muistaakseni sitä piti myös sokeroida lisää, eli olisi muuten ollut liian kitkerää meikäläiseen makuun. No, vieraat olivat suomalaisia, unkarilaisia ja sveitsiläis-saksalaisia, joten varsinkin nämä jälkimmäiset vain kehuivat leivonnaisia ja maistelivat ihmeellisiä suomalaisia torttuja ensimmäistä kertaa elämässään. Myöhemmin tein torttuja uudestaan Buitoni-merkkisestä taikinasta, ja ne nousivat ihan nätisti.

Olimme itse juhlapäivän aamuna antaneet Helmille oman lahjamme, duplo-junaradan sähköisine junineen, ja tämä yhdistettynä kaikkiin vanhoihin duploihimme olikin illan hauskin osa ainakin lapsi- ja miesvieraiden näkökulmasta... Lisäksi aamulla oli saapunut Suomesta Eija-mummon porukoiden lähetys, iso paketti, joka sisälsi Helmin oman leikkihellan ja älyttömän paljon lisää duploja laatikosta, jonka olimme jättäneet Höytiälle säilöön. Laitan tähän vielä lyhyen videonpätkän, jossa Helmi ja Selma leikkivät uusilla leluilla aamupäivällä lastenhuoneessa.

Maisemia

Muutamat ovat pyydelleet kuvia täältä yleensäkin. Voisin lätkiä tähän muutamia otoksia Fiesolesta loppusyksyltä.

Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy jonakin syksyisenä suunnuntaina piazzallamme pidetty rompetori. Tämän itse keksimämme, varsin kuvaavan nimityksen lisäksi tapahtumat kulkevat yleensä "antiikkimarkkinoiden" nimellä. Joka sunnuntai piazzalla on jotkut markkinat, usein nämä, joskus myös käsityö- tms.

Seuraavassa kuvassa on Fiesolen kaupungintalo, joka sijaitsee piazzan toisella laidalla, eli aivan lähellä kotiamme. Sen edustalla oli syksyllä veistosnäyttely, joka esitti pääasiassa vähäpukeisia tai alastomia nuoria naishahmoja erilaisissa asennoissa. Siitä olivat kiinnostuneita myös monet valokuvausta harrastavat, pitkällä tai vähemmän pitkällä putkella. :-P

Oikealla näkyy Fiesolen pääkatu, via Gramsci, ja mm. apteekki sen varrella. Via Gramsci alkaa piazzan vastakkaiselta puolelta meiltä katsoen. Sen varrella ovat kaikki tärkeimmät kaupalliset palvelut. Jalkakäytävät ovat kapeimmillaan 40 cm. Mene siinä sitten lapsen, toisen lapsen rattaiden ja kauppakassien kanssa. Kysyy taitavuutta. Sitä on jo kertynyt.

Bensa-asema via Gramscin varrella. Tunnelmaa kuin Suomi-filmissä... Sitä vastapäätä, suunnilleen siinä mitä selin kuvaaja seisoo, on Fiesolen tori, piazza Garibaldi. Viikolla se tosin on vain parkkipaikka. Suuri osa aukiota on arkeologisten kaivausten takia aidattu ja suljettu. Aitojen takana näkyy esiin kaivettua vanhaa rakennuskantaa. Jotain 1500-2000 vuotta vanhaa asutusta se varmaan on. Täällähän on asuttu Varsin Kauan.

Ruska-maisemassa Ismo ja kipeä Helmi. Tämä taisi olla joku niistä Helmin yli viikon kestäneistä sairasteluista, jolloin meidän vanhempien oli välillä vain pakko päästä vähän ulos. Niinpä puimme toipilaan toppaan ja lykkäsimme hänet vaunuihin sekä pikkusiskon Manducaan. Tämä oli kastanja-aikaa, sillä samalla reissulla kävimme ostamassa elämämme ensimmäiset paahdetut kastanjat yhdestä Festa della Castagna -tapahtumasta. Niitä pidettiin sitten useampiakin ja ehdimme jopa vähän oppia pitämään kastanjoiden kananmunaisesta ja hassusta mausta ja koostumuksesta.

Vieraita!

Aikaa on jo vierähtänyt tovi jos toinenkin, enkä ole ehtinyt päivittämään. Syitä siihen voitte lukea jo olemassa olevien ja tulevien tekstien riveiltä ja rivien väleistä... :)

Halusin jo syksyn puolella kirjoittaa tästä aiheesta, kun aihetta tuli. Meillä nimittäin kävi lokakuun 18.-29. päivä ensimmäiset vieraat Suomesta! Nämä vieraat olivat minun vanhempani Tuula ja Osmo Pieksämäeltä. Turha kai sanoakaan, että tapaamista olivat odottaneet kovasti meidän perheemme lisäksi myös nämä tytöillemme kovin rakkaat mummo ja pappa.

Vanhempieni kanssa aika kului nopeasti kotikulmiamme ja Firenzeä ihmetellessä sekä arkiaskareitamme ja tyttöjä hoitaessa. Yhden päiväreissun verran ehdimme tutustua lähiseutuun, ja kävimme yhdessä Pisassa. Ismo oli töissä normaaliin tapaan arkipäivinä, ja Helmi kävi koulussa, joten mummo ja pappa viettivät suurimman osan ajastaan minun ja Selman seurassa. He myös hoitivat Selmaa minun italian kurssini aikana.

Koko perheellemme oli suuri helpotus kaikki se apu, mitä he toivat tullessaan: he asuivat hotellissa lähellä meitä, ja kävivät meillä päivittäin, muun muassa keittelemässä Suomesta mukanaan tuomaansa "ainoaa oikeaa kahvia". Päivittäin he myös auttoivat lasten hoidossa ja ruuanlaitossa, isäni otti asiakseen hoitaa tiskipöydän puhtaaksi ja siivoili muutenkin tämän tästä kaikkea pientä joka päivä. Äitini oli kuin taivaan lahja lasten kanssa, ja saatoimme Ismon kanssa jopa vihdoin viettää kahdenkeskisen illan Firenzessä! Tätä kaikkea jäimme kyllä kovasti kaipaamaan, kun he lähtivät: aivan kuin kotitontut olisivat olleet luonamme hetken ajan.

Sanomattakin on selvää, mutta sanottakoon silti, että kaikkein ihaninta oli tietenkin saada omat läheiset Suomesta näkö- ja kosketusetäisyydelle. Oli ihanaa kuulla kaikkia tarinoita ja uutisia, joita he Suomesta välittivät. Oli ihanaa nähdä heidät, nähdä, että heillä on kaikki hyvin ihan omin silmin. Parasta oli saada jutella kahvipöydässä niitä näitä niinkuin aina Suomessakin. Vaikka pidämme viikottain yhteyttä muun muassa puhelinten, skypen ja sähköpostin välityksellä moniin läheisiimme, ei todellista tapaamista voita kyllä mikään!

Tällä hetkellä odottelemme jo tulevia vieraitamme. Ainakin ystäviä on tulossa varmasti jo hiihtoloman aikaan. Monien kanssa on alustavia suunnitelmia kevään ja alkukesän varalle. Joululoman aikana Suomessa ehdimme tavata joitakin ystäviä ja sukulaisia; toisten kanssa suunnitelmissa on nähdä täällä Italiassa loppukeväästä.

Ehkä emme voi tarjota mitään luksus-turistikierrosta alueen nähtävyyksiin... Olisi kuitenkin kiva jos ihmisiä kävisi, sillä tavalla sopivasti. Ainakin jos saamme edelleen asua tässä samassa asunnossa, meillä kotonakin pystyy ainakin pieneen huoneeseen mahtuva porukka majoittumaan.