Sataa. Syksy on.
Mikähän Suomi-runo se oli, mikä alkaa noin? Vinkatkaa, viisaammat. Itselläni lyö nyt maitoaivo pahemman kerran tyhjää.
Kyseinen säe on kuitenkin ollut mielessäni usein viime päivinä. Toscanan talvi kun muistuttaa kovasti kotimaista syksyä. Nyt on marraskuu, ja tänään on varmaan kamalin sää mitä täällä keskimäärin voi olla: 8 astetta lämmintä ja vettä tulee kuin Esterin ahterista. Siis taukoamatta, ja runsaasti... Pimeyskin alkaa olla ihan kotoisaa. Ainoa, mikä erottaa kokemuksen kotimaan sateisesta lokakuussa tarpomisesta ovat ihmiset täällä: ruskettuneet, iloiset, värikkäät. Oma pilvenharmaa Suominaamakin siinä ihan kirkastuu!
Moi, Henna
VastaaPoistasäkeet ovat Lauri Pohjanpään runosta:
"Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa syksy on."
--
Harmaata on täälläkin. Lumi hieman valaisee.
odottelen hiihtokelejä, sillä nyt kuntoiluinnostukseni on täysin lopahtanut.
Kiitos, Senja! Jostain äikänkirjasta tämä runo oli, joten ajattelin jonkun kollegalukijan auttavankin. Korjaan samalla: ei runo ala vaan loppuu siihen.
VastaaPoistaHuh. Onneksi tämä sade ei ole kuitenkaan Suomen pimeää, kylmää, märkää, läpitunkevaa... Yksi asia, jonka suomalaiset osaavat paremmin kuin kymmenet miljoonat muut: lämpimästi pukeutuminen! Enkä ihmettele, kun muistelee Suomen säitä.