torstai 29. huhtikuuta 2010

Hellettä ja elämää

Oltuamme lopulta nelisen viikkoa Suomessa pääsiäislomalla ja Ismon arkistomatkalla on aika taas palata arkeen ja Fiesoleen. Kevät täällä oli ottanut pois ollessamme aimo harppauksen, puihin olivat ilmestyneet lehdet ja taivaalle pääskyset. Lämpötila on eilen ja tänään pysytellyt 25 asteen tuntumassa, mikä lämmittää niin henkeä kuin ruumista täkäläisittäin kylmän talven jäljiltä. Myöskään Suomen kevät ei tarjonnut liikaa hemmottelevia lämpötiloja, ja viimeksi lauantaina 24. päivä huhtikuuta, räntäsateen rytmittäessä päivää aamusta iltaan, toivoin hartaasti pikaista kotiinpaluuta...

Islantilainen tuhkapilvi antoi meille siis viikon lisäaikaa Suomessa lomailuun. Toivotaan, että Ismo myös tarvitessaan saa sen verran lisäaikaa tulevan paperinsa deadlineen.

Helmi oli tänään koulussa loman jälkeen ensimmäistä päivää. Aamulla oli erityisen vaikeaa jäädä, osasyynä siihen oli varmaan se, että minä vein hänet. Tavallisesti siis matka taittuu isin kanssa. Tyttö takertui jalkaan kiinni eikä olisi millään halunnut jäädä kouluun, eikä asiassa auttanut yhtään se, että töissä oli se vähemmän mukava ope.

Kotona ennen kouluunmenoa Helmi oli todennut, että "minä en halua mennä kouluun, minä en halua olla yksin siellä". Tällä yksinololla Helmi ilmeisesti tarkoittaa sitä, että hän on koulussa erossa meistä muusta perheestä, eikä sitä, ettei hänellä olisi siellä seuraa. Tämä saikin vahvistuksen koululle päästyämme, kun Helmin luokkatovereita juoksi heti hänet huomattuaan hänen luokseen tervehtimään. "Elmi, Elmi!" :)

Soitin koululle yhden maissa ja kysyin, miten Helmillä on mennyt. Itku oli loppunut heti, kun äiti oli hävinnyt näkyvistä, ja Helmi oli leikkinyt toisten kanssa ja oli nyt syömässä. Kun menimme neljältä hakemaan siskoa Selman kanssa, hän oli iloinen ja opettaja kertoi kaiken menneen normaalisti. Helmin kohdalla tämä tarkoittaa tosin sitä, ettei hän puhu eikä pissaa koulussa. :D Mutta normaali on aina normaali. Helmin koulu on muuten nyt sillä tavalla erilaista, että he eivät enää nuku siellä päiväunia. Aika rankkaa, ja Helmi olikin tänään koulun jälkeen aika poikki. Laitettiin hänet seitsemän maissa nukkumaan, mutta tuntuu, että olisi varmaan nukahtanut vaikka suoraan koulusta. No, toisaalta antaa rauhaa näihin iltoihin.

Olimme eilen iltapäivällä neljän jälkeen leikkipuistossa. Siellä olivat myös suurin piirtein kaikki muutkin Fiesolen lapsiperheet, ja tunnelma oli mahtava! Pääsin näkemään monia ystäviä heti saapumisemme jälkeen. Tänään kävin aamulla koululta lähdettyämme leivoksilla yhden Helmin koulukaverin äidin, Patrician kanssa. Hänestä onkin tullut ensimmäisiä fiesolelaisia äitikavereitani. Istuimme hetken piazzalla, Selma tepsutteli edestakaisin ja sitten kävimme vielä kaupassa ennen kuin lähdimme koteihimme syömään lounasta.

Täällä on nyt saatavissa uuden sadon mansikoita, fragole. Ne ovat sellaisia vähän kalpeita ja kirpeitä, tyypillisiä "ulkolaisia" ensimansikoita, mutta kyllä ne ihan mansikalta maistuvat ja hinta on 1,45e / 500g!! Nam nam ja nam.

Suunnitelmissa oli vielä tänä iltana, Selman nukahdettua, istua hetki boheemiparvekkeellamme olutta siemaillen ja pääskysten kirkumista kuunnellen...

3 kommenttia:

  1. Kuulostaapa mukavalta, varsinkin sää hellii teitä urakalla ja hyvä niin! Toivottavasti pysytte nyt terveinä vähintään syksyyn asti!

    Onni ei ole myöskään nukkunut päiväunia ainakaan 8 kk. Molemmat menee unille n.18.30 ja heräävät viimeistään klo6. Rytmi sopii meille ihan hyvin, mutta tietenkin kun Onni on kotona, niin ei ne päikkärit olekaan niin iso juttu. Hassua ajatella, että Helmi käy koulussa :)

    Alina täyttää keskiviikkona vuoden. Johonkin aika vaan häviää :)

    Olette paljon ajatuksissa, vaikka yhteyttä tuleekin pidettyäharvakseltaan. Blogianne on ihana lukea!

    T.Suvi, Onni ja Alina

    VastaaPoista
  2. Moi Suvi, ja kiitos kommenteista ja kuulumisista!! Mua harmittaa älyttömästi, että lomilla Suomessa ehtii niin vähän nähdä ystäviä. Jotenkin, kun asuu vanhemmilla, niin suurin osa sosiaalisesta energiasta menee jo siellä asuinpaikassa. Ehkä asia muuttuu, jos saamme kesäksi oman kämpän siellä.

    Ajatella, että Alina on jo vuoden. Vauvat kasvavat niin nopeasti! En muista edes, oliko hän syntynyt silloin kun viimeksi näimme.

    Oikein paljon voimia myös teidän arkeenne! Ollaan edelleen yhteyksissä, vaikkakin harvakseltaan! Terveisiä Onnille Helmiltä!!

    VastaaPoista
  3. Juhannusterveiset Pieksämäeltä Eino Leinon Nocturnea lainaten
    --
    en ma iloitse, en sure huokaa,
    mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
    puunto pilven, johon päivä hukkuu,
    siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu.
    Tuoksut vanamon ja varjot veen,
    niistä sydämeni laulun teen.
    --

    VastaaPoista